Kustomointia ja rekentelua

Santun nappimopo

Kerhomme aktiivi lähti autoveropakolaiseksi Budapestiin ja lähetti talven ratoksi ajelukuvia uudehkosta nappilaiteestansa. Peli on kokenut sitten tehtaalta lähdön jo pienehköjä muutoksia, mm. orggispenkkiä on leikattu ja liimattu, koneen hengitykseen on kajottu ja muuta pientä. Rakentelu on kuitenkin vasta alussa ja peliin on luvassa vielä useita eri muutoksia...

Unkarista löytyi myös Pannonian kolhittu peräkärry. Kärri pantiin samaan aikaan kunnostukseen ja maalaukseen kuin itse ajopelin maalattavat osat. Kuvasta puuttuu peräkärryn runko, kuvan ottohetkellä se oli vielä maalaamossa. Maalaus oli oma souvinsa jonka kanssa omistaja meinasi kaljuuntua perusteellisesti. Hylkäysten ja hintojen uudelleenneuvottelun jälkeen omistaja päätyi itse teippaamaan kuviot ja maalari veti vain värit. Myös pyörän värjäykseen on vielä luvassa parannuksia...

Pasin katuenduro

Pasi se pyllistää Harrikoille ja on aikansa kuluksi rakennellut kuraskootterista ehdan kopterin. Laitteessa on paitsi tyylinaineksia niin myös paljon itse tehtyjä osia. Kotarin aihion sai kuulemma "niin halvalla etten kehtaa kertoa" ja vehjettä on rakenneltu jo jonkin aikaa. Hiljaa hyvä tulee, vaikka peli ei tule paikalle kovinkaan hiljaa.

Kone, runko, keula ja suuri osa osista on alkuperäisiä joten tämän kopterin kanssa ei ole pelkoa valtion rakentelupalkinnoista. Änkkäri on väännetty mistä lie pellistä ja kuvissa näkyvä istuin sekä takarunko menee pian kokonaan uusiksi. Jos kaipaat rakenteluapua ja visioita soita 1800-PASI.

Hyvärinen kustomoi

Pyörä on täysin laillinen, kaikki muutokset on rekisteriotteessa, mm. runko laskettu, ohj.akseli kallistettu, etujättö on 11.5cm. Etuputket on kawan 250 crossista ja ne on max. kulmassa 47ast, kolmioissa on kulmaa 8ast., kaveri poltti ne raahessa. Takahaarukkaa jatkettu 21cm ja levitetty 11cm, "satulan" korkeus 41cm (alumiinipelti), takarengas on Corvetesta 255/50-16, vanteena kaksi Lada Nivan vannetta lev. 8", akseliväli 193cm. Takahaarukan etuosassa on välitysakseli jolla veto on siirretty toiselle puolen ja samalla puolen on Honden jarrulevy jammun satulalla ja työsylinterinä 504 pösön kytkinsylinteri Ladan säiliöllä. Napa laakereineen on omavalmiste. Kytkimen käyttömekanismin kanssa oli hankaluuksia ja mä tein pyörään nestekytkimen, toimii tosi makeesti. Kesällä oli lämpöongelmia ja asensin öljynlauhduttimen niin ne katosi. Elikkä; jos tekee mieli pyörää jota takuulla ei tule vastaan joka mutkassa, niin ei välttämättä tarvi hirveitä rahallisia investointeja (tosin jos haluaa näyttelytasoista kalustoa on asia jo aivan eri) mulla on mennyt tähän noin12-13tmk ja v###tun katsastus vei 2850mk. Töitä meni noin 10-13 päivää keväällä ja muutama lisää kesällä.

Pikkumodeja Viragoon

Tässä on hiukan modifioity Viragon takapenkki ja selkänoja. Moottoripyöräilyhän on kiva harrastus niin kauan kuin matkustaja viihtyy...

Pelkääjän penkkiä on korotettu keskiosasta 4 - 5 senttiä lisäämällä yksinkertaisesti fylliä toppauksiin. Tällä toimenpiteellä penkin kuppimaisuus hävisi ja pituus kasvoi lähes 10 senttiä syömättä kuskin tilaa. Leveyttä saatiin samoin 4 - 5 senttiä lisää. Alkuperäinen selkänoja on liian takakenoinen ja lyhyt matkailua varten. Uusi noja on itse puusta ja vaahtomuovista rakennettu ja Boot Factoryssä (kiitokset Antille) verhoiltu. Kokonaisuus toimii nyvin ja takapenkki on nyt mukavampi kuin edellisessä Gr650:ssä konsanaan.

Aikaa takapenkin modifioimiseen kului yksi viikonloppu, koko lysti maksoi alle 10 markkaa selkänojan verhoilua lukuunottamatta.

Asensin Viragoon kellon oheisen kuvan mukaisesti. Kellon runkona on entinen Higway Hawk vilkku josta sisuskalut on heitetty mäkeen ja tilalle ujutettu POP Swatch -kello. Swatch kesti kyydissä lämpimät kesäilmat mutta syksyn kylmät pakkasyöt veivät puhdin. Sekä pelkääjä että kuski näkevät kellon mainiosti ja vaikka itse mainostankin, se on myös tyylikäs.

Tulevaisuudessa pitäisi keksiä jostain oikean kokoinen, näköinen ja säänkestävä kello tuon Swatchin tilalle. Katso myös toinen kuva (iso) kellosta .
 

Turun saaristosta löytyy hyvinkin mutkaisia ja yleensä päällystettyjä teitä satoja kilometrejä. Ennen lauttaa on tarpeellinen varoituskyltti lauttajonosta, kesällä voi autojono lautalle olla useita satoja metriä pitkä. Kun pahaa-aavistamaton motoristi iltapimeässä tulee kurvaan satasta ja siinä seisoo autojono ilman valoja jättää pumppu pari lyöntiä väliin. Jonon voi ohittaa ja ajaa suoraan keulille odottamaan pääsyä lauttalle, pyörät sijoitetaan usein eteen reunoihin mihin autot eivät mahdu.

Esimerkiksi Kaarina- Korppoo (tie numero 180) reitillä on paljon nähtävyyksiä ja ajetavaa tulee noin 80 kilometriä. Samalla kun ihailee Paraisten kaupunkia niin kannattaa tankata, bensa on saaristossa kallista. Nauvon saari joka on 27 kilometriä pitkä ja kirkonkylä on melko keskellä saarta. Nähtävyyksinä on mm. keskiaikainen kivi-kirkko, useita museoita, sekä satama, josta löytyy niin kahvila kun ravintola.

Seuraavassa, Korppoon saaressa tie on kapeampi kuin Nauvossa mutta ollaanhan jo varsin kaukana mantereelta. Sadepäiviä on Korppoossa vähemmän kuin mantereella ja saaressa on hyviä yöpymismahdollisuuksia. Kirkonkylä sijaitsee saaren pohjoisosassa ja sieltä löytyy saariston vanhin kivikirkko, muutama kauppa, apteekki, ravintola sekä pieni leipomo josta saa Suomen parhaat lohipiirakat. Halutessaan Korppoosta pääsee vaikka Ahvenanmaalle saakka.
 

Mitenkä prätkä ja pätkä (lue 160cm) pärjää liikenteessä? Jos joskus joku on ihmetellyt, miten lyhyehkö kuski pärjää ison pyörän kanssa liikenteessä, tässä olisi muutamia vinkkejä, mitkä on tullut opittua tässä parin kesän aikana.

Pätkähän ei voi laittaa matalaa pyörää, missä yltäisi jalat kunnolla maahan. EI ja EI. On temppuiltava pyörän kanssa, jossa nippa nappa varpaat osuvat maahan. Pätkä on oppinut tarkoin valitsemaan mihin pyöränsä pysäyttää. Pätkä tarkkailee tietä kuin haukka : missä urat kulkevat. Koskaan pätkä ei esim.liikennevaloissa yritä pysäyttää urien väliin harjanteelle, silloin maa on hukassa ja äitiä tulee ikävä. Uran pohjalla on turvallinen tunne, kun varpaiden päät osuvat tien pintaan.

Pysäköiminen on myös tarkkaa puuhaa : koskaan ei voi pysäköidä harkitsematta saako pyörän parkista pois. Vaikka olisi kuinka vahvat jalat hyvänsä (pätkällä tietenkin on :- ), mutta jos käytettävissä on vain varpaan päät voimaa niihin ei saa. Jos pätkä parkkeeraa niin, että loivaankin ylämäkeen täytyy pakittaa, siihen jää, ellei lähistöltä löydy gentlemannia, jolta löytyy vetoapua (näinkin on käynyt, mutta tällaisia avunpyyntöjä pätkä haluaa välttää). Siis pyöräytä pyöräsi siten, että aina pääset lähtemään sujuvan näköisesti keula edellä.

Penkin muokkaus auttaa asiaa rutkasti. Ylimääräiset vällyt penkistä pois, parikin senttiä tuo maata huomattavasti lähemmäksi. Pätkän haaveena on ollut teettää ajosaappaat, joissa on korotettu pohja. Hän on nähnyt sellaiset kerran, mutta kukkaro ei ole vielä antanut myöten sellaiselle hankkeelle. Jospa vaikka tämän talven aikana.......

Pituuskasvua kun ei ole enää odotettavissa on pärjättävä näin ja pätkähän PÄRJÄÄ. Se on se suomalainen SISU. Oheisessa kuvassa pätkä parkkeeraa Fiskarsissa tarkoin harkkittuun paikkaan.

Lisäinfoa kuskin mitan suhteesta pyörään löytyy mm. s-h-m-FAQ:sta.

Myös lapset voivat harrastaa moottoripyöräilyä.

Vasemmassa kuvassa vasemmalta oikealle Maija, Santtu ja Olli, lähdössä kesälomalle Ahvenanmaalle 1995. Oli sairaan kuuma päivä ja istuksimme hikipäissämme odottelemassa valokuvien ottamista ja varusteiden viimeistelyä... Oikeassa kuvassa veljekset sitten irvistelevät Maarianhaminassa...

Kuten kuvasta (siitä vasemmasta) näkyy, on nahkapuku kelistä riippumatta aina päällä! Kerran nahkapuku pelasti Santun ja Maija yli 120 km/h konttailusta ilman naarmuja! Joskus kannattaa hikoilla...

Anu hommasi tämän mopon edesmenneen CBR:n tilalle. Tuosta kovan onnen CBR:stä on kuva ja juttua tuolla alempana...

Anun ensimmäinen ihan oma pyörä, Yamaha Virago XV250. Näin jälkeenpäin ajatellen aika mopomainen pyörä (vaikka broidin Tunturi ei kulkenutkaan edes näin lujaa...) eikä kestänyt edes naisen käytössä. Vielä sisäänajovaiheessa kone päätti sanoa sopimuksen irti ja kiertokanki irtosi aiheuttaen pikkuhämmingin koneessa. Sen remontin jälkeen tippui vielä venttiili männän päälle ja sitten ehdittiinkin ajaa n. 4000 km ennen kuin pyörä vaihtui Diversioniin. Toivottavasti kukaan ei ole tämän entisen Viragoni BE-411 onneton omistaja, sillä tuskinpa siitä koneesta peliä enää tuli.

Motoristin kevätpäivä Helsingissä 12.5.1996. Tässä yleissilmäys torilta, kun valtaosa noin 3000 moottoripyörästä on vielä saapumatta paikalle.

Tuomiokirkon rappuset täyttyivät ihmisistä, Senaatintori oli pullollaan pyöriä, terasseilla oli väkeä ja jätskijonot olivat pitkät. Päivä oli mitä parhain: aurinko paistoi ja oli todellakin Hymyilevän Motoristin kevätpäivä.

Suurkiitokset ZOO MC:lle onnistuneesta kevättapahtumasta! Tässä vielä muutama kuva lisää: KP3 ja KP4.

Anu ja Memmi Kööpenhaminassa menossa kohti Eurooppaa. Pakollinen tutustumiskäynti Carlsbergin tehtailla, josta nämäkin mahtavat elefantit löytyvät tehtaanportteina.

Tämä kuva (oikealla) on -93 MP-näyttelystä, jossa meikäläinen (Anu) kävi tutkailemassa, mitä kuussatasten luokasta oikein löytyy. Vanha Diversion oli alkanut jo nyt tuntua liian rauhalliselta kulkupeliltä (?)

Anu ja Petri 22.6.1995, me mentiin naimisiin ja kulkuneuvona oli tietysti moottoripyörä. Asianmukaiset peltipurkit ja kengätkin oli viritettynä prätkän perään.

Anun ensimmäinen kuussatanen, -92 mallinen Yamaha XJ600 Diversion. Kuvassa pyörä juuri täyteen lastattuna lähdössä kohti Eurooppaa.

Tässä syksyn -93 tuore ostos, jota ahkerasti puunataan. Tätä se vuoden alun MP-näyttely tiesi: CBR se oli ostettava. Jouduin hetkeksi kahden pyörän loukkuun eli kesän -94 ajelin vuorotellen kahdella pyörällä, kunnes seuraavana keväänä Diversion (BP-579) meni myyntiin ja elelee nyt ilmeisesti jossakin Vantaalla. Tämän kuvan CBR (BE-328) joutui keväällä -96 pyörien hautausmaalle eli Autovahinkokeskuksen varastolle, sillä pyörä varastettiin, ja erinäisten tuntemattomien vaiheiden jälkeen se meni lunastukseen.

Tässä Santtu ja Maija viettävät tyypillistä Vapunpäivää 1995 (toinen kuva vuodelta 93). YO-lakit potan päällä kirvoittavat aina kanssaliikennöitsijöiltä hymyt ja vapuntoivotukset. Ja kaverit tunnistaa meidät kauempaakin... Tuo 93 vappu oli erittäin lämmin ja ajoimme Helsingistä Himokselle lakit päässä laskettelemaan. Vappu 95 oli sitten kohmeloisempi.

Tämä on perheemme jokavuotinen traditio samoin kuin äitien ajeluttaminen äitienpäivänä... Onko jollakulla muullakin näitä traditioita tyrkyllä?

Santtu ja Maija tekivät sen sitten 10. Elokuuta 1996. Tässä juuri saavutaan hääpaikalle. Ilma oli mitä mainioin ja frakissa oli jopa kuuma ajaa. Kypärää Morsian ei kampausten vuoksi suostunut pukemaan joten tuo ajelu jäi lähinnä hääpaikalle saapumiseen. Mutta häämatkalle Prahaan lähdettiin mopolla.

Mopo oli jynssätty liuottimilla ja kaikenmaailman myrkyillä jotta siitä ei lähtisi tahran tahraa valkoiseen mekkoon. No, pyörästä tuli kitisevä ja vikisevä malli jolla ajaminen jopa hirvitti. Kuvittele poistavasi kaikki öljyt kone- ja kardaaniöljyjä lukuunottamatta...

Tässä ollaan sitten häämatkalla (siis Santtu ja Maija) Euroopassa. Kuvissa vilkkuu Tsekkiläisiä humala-peltoja, DDR:n ja Tsekkien välinen raja-asema, vuoristoa ja ajotunnelmaa vuoristossa.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa on huomioitavaa Maijan Prahasta hankkimat kristallilasit valkoisessa pahvilaatikossa pyörän pakkarin perällä. Hämmästykseksemme lasit kestivät kotiin asti, vaikka välillä jouduimme 40 km:n kiertotielle jossa ehdoton maksiminopeus oli 40 km:a tunnissa. Entisen Itä-Saksan yleisin kaupunki onkin nimeltään Umleitung.

Tämä on sitten Santun ja Maijan viimeisin hankinta. Virago myytiin toiselle BajaHilliläselle ja tilalle hankittiin oikea tyrärytkytin. Tässä peli vielä hankinta-asussa...

Kuva 1: Timo ja Virago, oli sitten Timon 4 MP, harrastus tuli aloitettua 90 Kawalla silloin 15 vuotiaana, 17 kesaäsenä hankittiin Kawa 350 (se 2T menopeli) sillä sitten ajeltiin muutamavuosi. 20 vuotta taukoa ja sitten Santulta GR650 jolla silläkin ajeltiin parivuotta, Ja sitten tää Virago samoin Santulta (ylläri, suostun vielä sanomaan sille päivää).

Kuva 2: Timo ja Ville 2.5v Tykkää mopoista (tahtoo oman ensikesäksi) Kuvassa olin lähdössä jonnekkin ja Villen piti saada startata mopo käyntiin ja mukaan ajelemaan "Mistähän sais sopivan pienen kypärän".

Kuva 3: Virago keskellä korpea kesällä -97.

Tästä se sitten alkaa, kuskilla vähemmän ikää kuin MOPOLLA. Kesä ajeltiin ja menovettä saatiin Viragon tankista ;-)

Kuvassa uskollisesti palvellut ratsuni, GSX-750 vm. 82, ohjastajanaan työkaverini Hessu joka ei (vielä) omista pyörää. Tästä kulmasta katsottuna Hessu ei näytä luonnollisen kokoiselta (luonnossa noin 2 metriä ja toistasataa kiloa...)

Tässä on sitten lisää kuvia tuosta Santun Harrikasta. Myös tämän HD:n kohdalla AKE:n ja verottajan kanssa on ollut hiukan ansiottomia ongelmia, asiasta on lisäinfoa MMAF:n www-sivuilla...

Mitäs muuta sitä talvella tekisi kuin ottaisi vaikka kuvia ajoasusta? Jalkaan sujahtaa bootsit ja nahkasäpsit, yläkropan verhoksi kunnon nahkatakki ja käsiin Heldin pitkät hanskat. Säpsit on teetetty mittoihin Boot Factoryssä, maksoivat alle tonnin. Polvissa on paksut vahvennokset ja reiden sisäpuolella alhaalta aukeava kaksisuuntainen metallivetskari. Ko. vetskari on suojattu pienillä nahkalipoilla polvien kohdalta niin, ettei tankkiin tule naarmuja.

Nahkatakki on aito biker rotsi eikä mikään lookalike eli mm. kauluksen saa oikeasti pystyyn suojaksi, saumat ovat kaatumisenkestäviä ja kaikki vetskarit on tuulisuojattu. Kunnon biker nahkatakin löytäminen on yllättävän vaikeaa, jopa mp-liikkeistä! Tämä löytyi Stormilta. Oikeanlaiset hanskat löytyi vasta Tukholmasta, Suomessa ei noita pitkiä Heldejä ole kaupan. Silmälaseja on kahdet, skimbalasesiat modifioidut arskat vahvuuksilla sekä tavalliset lasit irtonahoilla.

Jarnon kuvia Raahen MP-messuilta 1998

Tässä on sitten Pyry, Ahosen klaanin nuorin jäsen joululahjapyöränsä kimpussa. Pyörä syntyi ideoinnin ja hakemisen jälkeen lopulta itse kolmessa päivässä. Homma alkoi pahvisen pienoismallin tekemisellä ja jatkui vanerilevyn ja kuviosahan kanssa. Kaiken päälle tuli hiukkasen sävytetty kirkas puulakka. Pyrley Pyvitson on 100% omavalmiste eikä siitä ole maksettu veroja. Pyörä oli nähtävissä mm. MP-messuilla '99 MMAF:n osastolla...

Santtu sai vihdoin väliaikaisen ajoluvan ajella mopollansa kesän alussa muutaman kuukauden ajan... Taistelu jatkuu ja homma selvinnee AKEn kenssa ajokaudeksi 2000, toivossa on hyvä elää... Peli kulkee hienosti ja sillä pääsi mukavasti viikonlopussa esimerkiksi Lieksaan ja takaisin (yhteensä 1200 km). Onneksi kesän 1999 kelit ovat hellineet meitä motoristeja, ainakaan ilmoista ei ole voinut valittaa.
 

Myös Timu myi idänihmeensä ja siirtyi Harrikoihin, nyt on millä mällätä! Pelin käynnistämisessä on omat opettelunsa, tulppia vaihtaessaan kannattaa tarkistaa mm., että kärkiväli on kunnossa ja bensahana on auki tai muuten alla on lähinnä kuntopyörä...

Christina selittää: "Öööh....oli synkkä ja myrskyinen yö. Mopon omistaja ei kerta antanut mun ajella road kingillä niin oli pakko tyytyä oheiseen."